Kun lapsi muuttaa pois kotoa

 Jotenkin sitä vain aina ajattelee, että kyllä se lapseni nyt tuossa vielä useamman vuoden kotona on. Sitten yksi kaunis päivä, eteen tulee hymyilevä nuori silmät loistaen ja intoa täynnä kertoen sinulle, että hän muuttaa omaan kotiin.
Niin kävi nyt meilläkin. 

Muistan Cian syntymän kuin eilis päivän vaikka siitä on jo päälle 18 vuotta. Muistan ne pelon sekaiset tunteet siitä, että osaanko olla äiti, miten osaa hoitaa pientä ihmisen alkua ja miten ihmeessä osaan kasvattaa lapseni yksin hyväksi ihmiseksi. Nyt kuitenkin voin sanoa, että kyllä osasin ja ihan turhaan oli se pelko :) Siinä vaiheessa, kun sen lapsen saat syliisi ensimmäistä kertaa , äidin vaistot tulevat ihan itsestään. Ja se uskomaton rakkauden tunne mikä ei lopu koskaan <3 

Cia 3-vuotiaana

Kallossa 

Yksinhuoltajana huoli ja murhe on ehkä isompi verratuna siihen, jos sinulla on toinen mihin turvata vaikeina aikoina ja kenen kanssa keskustella mitä tehdä, kun murrosiässä salamoi. Itsellä oli silloin  onneksi oma äiti ja sisko <3
Cia oli maailman ihanin vauva, kuten varmaan jokainen lapsi on oman vanhempansa mielestä <3  

Hän ei turhia itkuja itkenyt vaan tyttö oli yhtä hymyä ja naurua.  Koliikista olin lukenut muiden äitien kauhujuttuja mutta onnekseni sitä ei meille tullut. Kuukauden ikäisenä Cia nukkua pössitti tyytyväisenä 12 tunnin yöunet. Hän oli kyllä helppo lapsi eikä uhmaikäkään koville ottanut.

Cian ensimmäinen kalasaalis

5-vuotiaan tarhakuva. Ei tarvinnut  neitiä kuulemma opastaa miten kameran edessä ollaan vaan neiti oli vaihtanut asentoa aina joka kuvan jälkeen :D 

Muutenkin elämä Cian kanssa on ollut suht helppoa. Onhan meillä huudettu, välillä enemmän ja välillä vähemmän sekä ovia paiskottu, kun tahtoa ei olla saatu periksi. Se on kuitenkin normaalia elämää, että välillä räiskyy :D

Cian itse ottama selfie

Itse olin Cia ikäinen muutaessa pois kotoa ja muistan sen oman innostukseni ja samalla ne pelot mitä se kotoa pois muuttaminen toi tullessaan.

 Onko minusta tähän? Miten osaan hoitaa kaikki aikuisten asiat?  Miten saan rahat riittämään?  Mitä sitten, jos haluankin muuttaa takaisin kotiin, Ottaako äiti minut vastaan?

Enää ei ovi käy niin tiuhaan kuin ennen. Enää ei kuulu, ÄITIIIII!! Enään ei kuulu naurun räkätystä viereisestä huoneesta.
Mulle tulee nyt jo ikävä jopa niitä likaisia sukkia eteisen lattialla, oven paiskomista suutuspäissään yhtä paljon kuin naurun räkätystä, yhteisiä aamiaisista, ihanaa yhdessäoloa, haleja ja pusuja <3

Cian itse ottama selfie

Cia on fiksu, itsenäinen ja oma-aloitteinen nuori nainen ja uskon, että hän tulee pärjäämään hyvin omassa kodissa.
Hän löysi itse tosi kivan pienen ja valoisan yksiön rauhallisesta kerrostalosta. Täällä sitä ollaankin koko tämän viikon pakattu, käyty Ikeassa ja muualla ostoksilla, pakattu, tehty listoja mitä pitää hankkia ja taas vähän pakattu :)
Facebook kirppikseltä löydettiin juuri sopivan kokoinen keittönpöytä ja pienellä tuunauksella siitä saatiin juurikin halutun näköinen. Tulen tekemään siitä oman postauksensa.

 Ja jos se vielä jostain syystä kuitenkaan siivet kanna niin aina on paikka kotona. Omaa huonetta ei kyllä ole enää, kun siitä tulee minun valokuvausstudio :D ilkeä äiti

Näissä ristiriitaisissa tunnelmissa alkaa itsellä kolmen viikon kesäloma tämän työpäivän jälkeen. Sitä ennen piipahdan pariisilaisella aamiaisella Helsingin suunnalla.

Ihanaa viikonloppua ja näin ne lapset vaan kasvaa... ja itse ei kuitenkaan vanhene ;)

Love