Jotenkin sitä vain aina ajattelee, että kyllä se lapseni nyt tuossa vielä useamman vuoden kotona on. Sitten yksi kaunis päivä, eteen tulee hymyilevä nuori silmät loistaen ja intoa täynnä kertoen sinulle, että hän muuttaa omaan kotiin.
Niin kävi nyt meilläkin.
Niin kävi nyt meilläkin.
Muistan Cian syntymän kuin eilis päivän vaikka siitä on jo päälle 18 vuotta. Muistan ne pelon sekaiset tunteet siitä, että osaanko olla äiti, miten osaa hoitaa pientä ihmisen alkua ja miten ihmeessä osaan kasvattaa lapseni yksin hyväksi ihmiseksi. Nyt kuitenkin voin sanoa, että kyllä osasin ja ihan turhaan oli se pelko :) Siinä vaiheessa, kun sen lapsen saat syliisi ensimmäistä kertaa , äidin vaistot tulevat ihan itsestään. Ja se uskomaton rakkauden tunne mikä ei lopu koskaan <3
Cia 3-vuotiaana |
Kallossa |
Yksinhuoltajana huoli ja murhe on ehkä isompi verratuna siihen, jos sinulla on toinen mihin turvata vaikeina aikoina ja kenen kanssa keskustella mitä tehdä, kun murrosiässä salamoi. Itsellä oli silloin onneksi oma äiti ja sisko <3
Cia oli maailman ihanin vauva, kuten varmaan jokainen lapsi on oman vanhempansa mielestä <3
Hän ei turhia itkuja itkenyt vaan tyttö oli yhtä hymyä ja naurua. Koliikista olin lukenut muiden äitien kauhujuttuja mutta onnekseni sitä ei meille tullut. Kuukauden ikäisenä Cia nukkua pössitti tyytyväisenä 12 tunnin yöunet. Hän oli kyllä helppo lapsi eikä uhmaikäkään koville ottanut.
Muutenkin elämä Cian kanssa on ollut suht helppoa. Onhan meillä huudettu, välillä enemmän ja välillä vähemmän sekä ovia paiskottu, kun tahtoa ei olla saatu periksi. Se on kuitenkin normaalia elämää, että välillä räiskyy :D
Cian ensimmäinen kalasaalis |
5-vuotiaan tarhakuva. Ei tarvinnut neitiä kuulemma opastaa miten kameran edessä ollaan vaan neiti oli vaihtanut asentoa aina joka kuvan jälkeen :D |
Muutenkin elämä Cian kanssa on ollut suht helppoa. Onhan meillä huudettu, välillä enemmän ja välillä vähemmän sekä ovia paiskottu, kun tahtoa ei olla saatu periksi. Se on kuitenkin normaalia elämää, että välillä räiskyy :D
Cian itse ottama selfie |
Itse olin Cia ikäinen muutaessa pois kotoa ja muistan sen oman innostukseni ja samalla ne pelot mitä se kotoa pois muuttaminen toi tullessaan.
Onko minusta tähän? Miten osaan hoitaa kaikki aikuisten asiat? Miten saan rahat riittämään? Mitä sitten, jos haluankin muuttaa takaisin kotiin, Ottaako äiti minut vastaan?
Enää ei ovi käy niin tiuhaan kuin ennen. Enää ei kuulu, ÄITIIIII!! Enään ei kuulu naurun räkätystä viereisestä huoneesta.
Mulle tulee nyt jo ikävä jopa niitä likaisia sukkia eteisen lattialla, oven paiskomista suutuspäissään yhtä paljon kuin naurun räkätystä, yhteisiä aamiaisista, ihanaa yhdessäoloa, haleja ja pusuja <3
Onko minusta tähän? Miten osaan hoitaa kaikki aikuisten asiat? Miten saan rahat riittämään? Mitä sitten, jos haluankin muuttaa takaisin kotiin, Ottaako äiti minut vastaan?
Enää ei ovi käy niin tiuhaan kuin ennen. Enää ei kuulu, ÄITIIIII!! Enään ei kuulu naurun räkätystä viereisestä huoneesta.
Mulle tulee nyt jo ikävä jopa niitä likaisia sukkia eteisen lattialla, oven paiskomista suutuspäissään yhtä paljon kuin naurun räkätystä, yhteisiä aamiaisista, ihanaa yhdessäoloa, haleja ja pusuja <3
Cian itse ottama selfie |
Cia on fiksu, itsenäinen ja oma-aloitteinen nuori nainen ja uskon, että hän tulee pärjäämään hyvin omassa kodissa.
Hän löysi itse tosi kivan pienen ja valoisan yksiön rauhallisesta kerrostalosta. Täällä sitä ollaankin koko tämän viikon pakattu, käyty Ikeassa ja muualla ostoksilla, pakattu, tehty listoja mitä pitää hankkia ja taas vähän pakattu :)
Facebook kirppikseltä löydettiin juuri sopivan kokoinen keittönpöytä ja pienellä tuunauksella siitä saatiin juurikin halutun näköinen. Tulen tekemään siitä oman postauksensa.
Ja jos se vielä jostain syystä kuitenkaan siivet kanna niin aina on paikka kotona. Omaa huonetta ei kyllä ole enää, kun siitä tulee minun valokuvausstudio :D ilkeä äiti
Näissä ristiriitaisissa tunnelmissa alkaa itsellä kolmen viikon kesäloma tämän työpäivän jälkeen. Sitä ennen piipahdan pariisilaisella aamiaisella Helsingin suunnalla.
Ihanaa viikonloppua ja näin ne lapset vaan kasvaa... ja itse ei kuitenkaan vanhene ;)
Voih! Tuo aika pelottaa jo itseänikin, vaikkei meillä vielä kukaan pois ole muuttamassa!!
VastaaPoistaIhana kuitenkin kun on lapsi, jonka kanssa on puheyhteys ja lapsella tieto, että voi aina saada apua kotoa. Kaikilla kun ei näin ole.
Varmasti Cia pärjää, mutta kovinta se on varmasti äidille:) Cia on oikea kaunotar!
Siitä saan olla kyllä tosi kiitollinen, että puheyhteys toimii. Kyllä tässä on puhelinlinjat olleet kuumina puolin ja toisin :) Hyvin hän on saanut hommat luistamaan.
PoistaKiitos paljon <3
Tsemppiä tulevaan Marina. <3 Onneksi on kesäloma aikaa makustella uutta. <3
VastaaPoistaKiitos paljon Jonna <3
PoistaTsemppiä tunnekuohuihin ja onnea Cialle uuteen kotiin!
VastaaPoistaKiitos paljon Outi ja terkut kerrottu Cialle ja hän käski sanoa kiitos <3 <3
PoistaTsemppiä - muistan, miten koville minulla otti, kun ensin lensi poika ja vuoden päästä tytär kotipesästä <3
VastaaPoistaOnneksi eivät lennelleet kauas - ja onneksi käyvät edelleen kotona. Ja nythän tytär muuttikin väliaikaisesti takaisin pakoon putkiremppaa omassa asunnossaan;)
Totuttelua lapsen muutto aina vaatii - ja pitkään - mutta jossain vaiheessa saatat huomata, että ihan kivaa on tämäkin vaihe;)
Onnea Cialle uuteen kotiin <3
Kyllä se ottaa koville ja uskon myös sen, että jossain vaiheessa on ihan kivaa :)
PoistaOnneksi Ciakaan ei kovin kauas muuttanut ja silloin kun käyvät kotona, lapsosia onkin sitten ihana hemmotella.
Terveiset kerrottu eteenpäin ja Cia pyysy sanoa kiitos <3 <3
Tsemppiä Marina ja Cialle Onnea uuteen kotiin! Kesäloma alkaa onneksi sopivaan saumaan! :)
VastaaPoistaOnneks alkoi loma! :) Ei olisi töistä tullut varmaan mitään :D
PoistaKiitos meiltä molemmilla <3 <3
Tsemppiä. Kyllä ne lapset kasvaa äkkiä. Kaunis tyttö!
VastaaPoistaKiitti Satu <3 On se kumma, kun välillä sitä toivoo, että kasvaisivat jo mutta sitten taas toivoo, että edes hetken aikaa olisivat vielä siinä <3
PoistaTsemppiä minultakin:) Sinulla on kaunis tytär.
VastaaPoistaOmat poikani ovat iältään kolmenkympin molemmin puolin. Kumpikin olleet "poissa" jo yli kymmenen vuotta. Äkkiä on aika mennyt, tuntuu, että juuri lähtivät. Tunnen itseni vanhaksi;)
Kiitos Sari <3
PoistaNainen parhaassa iässä :)
Teille tulee nyt uudenlainen suhde, erilainen. Aluksi se sattuu niin lujaa, mutta sitten helpottaa ja koittaa myös äidille erilainen uusi aika. Kyllä oli liikuttava postaus <3
VastaaPoistaTiia <3
PoistaSuhteen muuttumisen merkkejä on ollut jo huomattavissa ja merkit ovat olleet mielekkäitä <3
Kiva oli lukea tätä postausta! Koska tämä on jossain kohtaa meillekin ajankohtaista!
VastaaPoistaMeillä taitaa olla saman ikäiset tyttäret.😊
Meilläkin tytär on jutellut muuttavansa omaan asuntoon.
Mutta katsotaan nyt...Ollaan kyllä sanottu jos asuisi opiskelu ajan vielä kotona.
Kyllä ne vuodet menee liian nopsaa.
Onnea tyttärellesi uuteen omaan kotiin!
Tosi kiva kuulla Sari!
PoistaSiitä se sitten pikkuhiljaa halu omaan kotiin kasvaa... Ei se mitään luksusta ole opiskelijana yksin elää, Cialla vielä ainakin vuosi jäljellä koulua.
Terveiset kerrottu eteenpäin ja Cia pyysi kertomaan kiitokset <3 <3
Ihana postaus :)
VastaaPoistaKiitos Kaisuli <3
PoistaVoi mikä ihana kirjoitus. Ihania muistoja ja kauniita kuvia. Varmasti taas yksi mieleenpainuva hetki elämässä.
VastaaPoistaKiitos paljon Maiju <3 Olet aivan oikeassa, tätä hetkeä ei unohda.
PoistaIhana postaus kuvineen. Kaunis Cia. Lapsen poismuutto jättää kyllä tyhjän olon ainakin alussa. Minulle se tuli tutuksi ensin kun poika meni armeijaan, mutta loppujen lopuksi minä olin se joka muutti pois.
VastaaPoistaKiitos Jael <3 Olo ja koti tuntuu kyllä aikas tyhjältä tällä hetkellä.
PoistaIhania kuvia ja kauniisti kirjoitettu postaus <3 Tsemppiä - tilanne on uusi mutta uskon sinun sopeutuvan siihen ja onneksi näette ihan varmasti usein.
VastaaPoistaKiitos Marjo <3 Pikku hiljaa hyvää tulee ja onneksi Cia ei muuttanut kovin kauas :)
PoistaIhana postaus. Itse lähden saattamaan tytärtäni syyskuussa Skotlantiin, kun hän muuttaa sinne opiskelemaan. Niin se ensimmäinen lapsi on sitten lentänyt pesästään. Hän tulee onneksi lomien aikaan käymään. Muutan hänen huoneensa kotitoimistoksi, hähää :D
VastaaPoistaTsemppiä teille!
Kiitos Kati <3 Tsemppiä teille molemmille. Hieman isompi muutos teillä edessä kuin meillä.
PoistaOnnea uudelle toimistolle ;)
Ihana kirjoitus, ihan melkein itku tuli. Muistan niin elävästi sen, kun esikoispoikani muutti kaksi vuotta sitten omaan kotiin. Se oli aivan järkyttävää, eikä itkulle meinannut tulla loppua. Ja koska mamma ei kuitenkaan voi koko ajan tunkea itseään juniorin uuteen elämään, niin piti sitten itse lähteä maailman ääriin. Se kyllä auttoikin ja nyt pahin on jo takana. Ikävä ei taatusti lopu koskaan, mutta nyt sen kanssa pystyy jo elämään.
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella sinun fiilikset, joten tsemppiä :)
<3 <3 <3
PoistaOnneksi lapset pysyvät silti lähellä ja tulevat kyläilemään ja silloin saa rakkaita hemmotella oikein kunnolla :)
Täällä kans pala kurkussa lukn sun tekstiä. Tuo on iso muutos ja äidille varmasti vaikein. Onneksi meillä tuohon on vielä jokunen vuosi, mutta ei kuutenkaan kauhean monta. Miten siitä selviän???? Ihanan, kauniin ja varmasti fiksun nuoren naisen olet kasvattanut. Hän pärjää varmasti ja voit olla ylpeä! <3
VastaaPoistaKati <3
PoistaMuutos on kyllä huikea ja minulle se oli todellakin vaikeampi pala :) Se kuitenkin helpottaa, kun on kaikki mennyt hyvin ja olemme neidin kanssa soitelleet joka päivä. Tuntuu, että meidän suhde on vain parantunut muutoksen kautta <3
Kirjoituksesi oli niin ihana<3 Tiedän tunten, esikoiseni on jo pesästä lentänyt ja se on kyllä haikea paikka. Tyttäresi on todella kanis, äitiinsä tullut. Ja hyvin fiksulta vaikuttaa ja varmasti pärjää omillaa ja kun tietää, että sinä olet kuitenkin lähellä ja apuna aina kun tarvitsee <3
VastaaPoistaSouliina <3 <3 Kiitos :)
PoistaHyvin hänellä on lähtenyt oma elämä omassa kodissa alkuun, onneksi :)