Koruista asiaa: Materiaalina kulta

Pienessä mielessäni olen jo jonkin aikaa miettinu tehdä koruista postaussarjaa.  Ja nyt ajattelin sen aloittaa. Kerron teille materiaaleista ja leimoista, korujen hoidosta, mitä kannattaa ottaa huomioon koruja ostaessa jne.  Blogikolleegoilta ja täällä blogin puolellakin kyselin vähän mitä haluttaisiin tietää enemmän koruista ja kelloista. Toiveita on vieläkin vastaan :) 

Itse rakastan koruja ja ehkä siitä johtuukin, että olen jo kohta 14 vuotta tehnyt korujen ja kellojen kanssa päivittäin töitä :)  Mielenkiinto on yhä vieläkin yllä. Tietysti vuosien saatossa ei enää ihan kaikkiin ole niin uuuu, iiiiih tahdon tämän ja tämän ja tämän mun on kyllä ihan pakko saada, enkä voi muuten elää ilman tätä, vaan maku on muuttunut aika kriittiseksi.
Vaikka toiminkin jalometallien kanssa niin itse olen korujen suhteen kaikki ruokainen. En välitä niin paljoa mistä  materiaalista koru on tehty vaan itse korun ulkonäöstä. Sen korun pitää vaan kolahtaa ja lujaa jos meinaa päästä mun korulippaaseen tai eteisenpöydälle, meikkihuoneen hyllylle, työhuoneen pöydälle :D 

Tässä postaussarjassa pitäydyn kuitenkin aika pitkälti kultasepänliikkeissä myytäviin materiaaleihin ja tuotteisiin. Välillä saatan nostaa jonkun tietyn korusarjan taikka brändin mutta kirjoittelen nyt ihan kuitenkin koruista yleensä jotka koskevat kaikkia sarjoja ja brändejä. Ja tästä se lähtee:

Koruista asiaa

Yleisimmät korujen materiaalit ovat kulta, hopea, prossi ja nyt kovaa vauhtia kasvamassa oleva teräs. Käsittelen materiaaleja omissa postauksissaan, koska muuten ei kukaan jaksaisi lukea näitä romaaneita. Tämäkin on nyt kyllä aikas pitkä mutta kuvia on paljon. Korut ovat kaikki omia ellei toisin mainita.

Kulta kuuluu jalometalleihin ja sen kemiallinen merkki on Au. Lyhenne tulee, mistäs muualta, kun latinan sanoista Aurum ja Aurora ja tarkoittaa aamuruskon jumalatarta. Kulta on ollut satoja vuosia leimattava jalometalli ja sen käyttöä korussa on aina valvottu. 
Kultaa ei käytetä pelkästään korujen raaka-aineena  vaan myös valuuttana, teollisuudessa, lääkkeissä ja kosmetiikassa. 

Äidiltä saama pantteririipus
Puhdas kulta itsessään on erittäin pehmeää, joten siitä ei yleensä valmisteta koruja vaan sen seoksia missä on käytetty hopeaa ja kuparia.  Kun puhutaan kullan karaateista niin sillä juuri tarkoitetaan sitä kullanseosta. Suomessa yleisimmät karaatimäärät ovat 14 ja 18 karaatia. 14 karaatia on 58,5% kultaa loput seosaineita ja  18 karaatissa taas 75% kultaa. 

Kullan väriin vaikuttaa juurikin seosaineiden osuus itse kullassa. Nyt juuri kovassa nousussa Suomessa olevassa punakullassa eli ruusukullassa käytetään enemmän kuparia, jotta siihen saadaan se punainen väri. Esim. Venäjällä punakulta on ihan yleinen kullan väri.

Tässä näkee hyvin sen kullan värieron, kuva netistä

Myös valkokulta tehdään käyttämällä seosaineita.  Sitähän ei ole luonnossa valmiina. Kultaan sekoitetaan palladiumia mutta vielä muutama vuosi sitten siinä käytettiin nikkeliä. Nikkeliä voidaan vieläkin käyttää valkokullan seoksissa, pitoisuus pitää vastata EU:n direktiivin sallimaa pientä määrä. Eli nikkeliallerkikon kannattaa olla tarkkana kun on ostamassa valkokultaista korua. 


Cian hevosriipus. Harja ja häntä rodinoitu
Valkokultakoruthan rodinoidaan vielä eli pinnoitetaan rodiumilla, jotta siihen saadaan se kaunis pinta ja väri. Kuten kaikki mitkä on pinnoitettu, se pinnoite kuluu ajan kuluessa, niin käy myös valkokulta koruissa. Juurikin tuosta seoksesta johtuen, väri saataa olla pinnoitteen alla hieman kellertävä. Koruja pystyy kyllä pinnoittamaan uudelleen, mutta tämä kannattaa ottaa huomioon valkokultaista korua ostattaessa. Pinnan kulumista ei voi arvioida kun se riippuu niin käyttäjästä ja millaisessa käytössä koru päivittäin on. 

Panssariranneketju

Kullan leimat on samat oli kulta sitten minkä väristä tahansa. Leimat ja leimapohja on kansainvälisesti määrätty eli kannattaa olla tarkkana niiden kanssa varsinkin jos tekee kauppaa niiden kanssa esim. kirppareilla taikka ulkomailla. Suomessa leimauksista on annettu määräyksiä 1400-luvalta lähtien.


Tarkistusleima




Kuva netistä

Tarkastusleiman antaa Tukes ja se on tae siitä, että pitoisuus ja muut lakisääteiset asiat on tarkastettu. Jokaisella maalla on oma leimansa ja tässä on Suomen leima

Sydämen muotoinen pohja missä on kruunu sisällä ja siinä on hieman aaltomaista pintaa.

Pitoisuusleima

kuva netistä



Leimapohja on siis sama oli kullan pitoisuus sitten mikä tahansa. Suomessa yleisin pitoisuus on juuri tuo 585. Koruja tehdään kyllä vielä 750, esim. kaikki Kalevalakorun kultakorut ovat 18 karaatia.



Vuosileima



Tämä tarkoittaa vuotta 2001, kuva netistä


Vuosileima siis ilmoittaa vuosiluvun milloin koru on valmistettu. Itse tykkään tutkailla varsinkin vanhoja koruja ja tarkistella minä vuonna koru on tehty. Esim. asiakas oli löytänyt pellosta sormuksen ja tuli sitä sitten näyttään että onko minkään arvoinen vai pelkkä rihkama. Sormus oli 18k kultaa ja vuosileimasta selvisi, että koru oli valmistettu 1890. Asiaskas lähti hymy huulilla kotia kohden :)


Jos haluat tarkistaa kuinka vanha oma korusi on niin vuosileimataulukkoon pääset tästä.

Rippiristini, missä tähti-istutuksessa pieni timantti


Nimileima


Tämä on Kalevalakorun leima, joka löytyy heidän koruistaan.

Itselle ihan jo työnkin takia nimileima on erittäin tärkeä, sillä sen avulla saa selvitettyä korun valmistajan taikka maahantuojan. Nimileima voi olla iso kirjan tai niiden yhditelmä. esi SKT. Ennen vuotta 2001 leimoiksi hyväksyttiin myös kuvioita. Kirjaimet ovat kyllä paljon selkeämmät kuin koukerot. Jos haluat tarkistaa omien korujesi valmistajia niin tästä pääset sähköiseen nimileimarekisteriin. Jos taas tiedät, että korusi on vanhempi kuin 1971 niin niiden leimat löydät taas sitten täältä. Tuonne sivuille on kerätty leimoja vuosilta 1375-1970. Sivuilta löytyy myös muitakin leimoja kuin vain nimileimat sekä myös valokuvia. Suosittelen käymään katsastamassa.


Usko, toivo ja rakkaus panssariketjussa



Paikkakuntaleima


Kuvahaun tulos haulle paikkakuntaleima
kuva netistä

Tämä leima on vapaaehtoinen ja ei niin usein enää käytetty leima. Maahantuoduissa koruissa tätä ei ole. Vahoissa koruissa tämä taas kertoi korun takastuspaikan.

Alle 1 gramman painavaa kultakorua ei tarvitse pakoisti leimata mutta sen ylittävässä korussa tarvitsee olla vähintään kaksi leimaa; rekisteröity nimileima ja pitoisuusleima tai tarkastusleima ja pitoisuusleima. Nykyään tarkastusleima korvaa vaihtoehtoisesti nimileiman. Kaikki viisikin leimaa saattaa koruista löytyä.



Tätä rannekorua rakastan ihan jo senkin takia, että on erilainen kun tavalliset rannerenkaat


Kulta on siitä hyvä materiaali, että se on todella helposti muokattavissa. Jos esim. sormuksen koko muuttuu niin se saadaan isonnettua taikka pienennettyä. Muutokset ovat kuitenkin aina korukohtaisia. 
Itse olen vanhoista keltakultaisista koruista teettänyt uusia koruja, tällä hetkellä työn alla on Cialle kultainen kielikoru. Laittelen kuvaa  sitten kun koru on valmis.
Tässä sormuksessa on kolmesormusta yhdessä. Kaksi vierekkäin ja yksi niiden päällä. Kaikki kolme sormusta ovat erilaisia.
Kuvaa leimoista ja samalla näkyy ne kaksi alinta sormusta. 

Kuvassa näkyy tarkastusleima, pitoisuusleima, nimileima ja vuosileima. Yksi noista sormuksista on valmistettu 1994.

Nykyään valkokulta on ottanut kultakoruissa sen ykköspaikan ja huomattavasti suositumpaa kuin keltakulta. Mielenkiinnolla jään seuraamaan tuon ruusukullan kehitystä kultakorujen puolella. Kelloissa ja kullatuissa koruissa sitä näkee jo todella paljon. Pakko myöntää, itse lämpenen sille koko ajan enemmän ja enemmän. 

Rakastan sormuksia, niitä ei ole koskaan liikaa

Valitettavaa on, että kullan hinta on taas nousussa ja se vaikuttaa myös korujen hintaan. Hinta on nousut vuosien saatossa todella roimasti. Muistan kun ostin tämän oman 5mm sileän kihlan peukalooni niin sormuksen ulosmyynti hinta oli n, 40 € ja nyt sen ulosmyyntihinta taitaa mennä jossain 130€ hujakoilla. Aikamoinen nousu!

Mun peukkusormus. Hieman on naarmuja vuosien saatossa tullut


Tuntuu, että vielä paljon jäi puuttumaan  mitä olisi voinut kullasta kertoa :D
Toivottavasti jaksoitte  kuitenki lukea ja ehkä joku sai uutta tietoakin. Jos heräsi kysymyksiä niin vastailen mielelläni ja viestiä saa myös laittaa tulemaan :)

Mikä kullan sävyistä on suosikkisi? Vai onko mikään?
Itsellä se on valkokulta mutta ruusukulta hiipii hiljaa takaa :D







Edit: lisäsin vielä linkin siihen vuosileima-avain taulukkoon :)


12 kommenttia :

  1. Tykkään eniten valkokullasta, mutta olen alkanut kovasti pitämään myös ruusukullasta, se on jotenkin värinä tosi kaunis. Omassa vihkisormukseksassani on sekä valko- ja keltakultaa. Ihania kuvia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla vähän sama homma, jotenkin se on alkanut vetämään puoleensa. Tarpiiva katsastaa sun sormus seuraavan kerran kun nähdään :)

      Kiitos paljon <3

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus! Heti oli pakko tutkia oman ja miehen sormuksen leimoja. Vuodelta 1928 on miehen sormus, joka on alunperin isopapalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että tykkäsit! No niin, siinä on jo kivasti sormuksella ikää, antiikia :)

      Poista
  3. Mielenkiinnolla luin postauksen läpi, ja lisää tällaisia jään kaipaamaan! Kultakorut ovat lähellä sydäntäni, vaikka opiskelijabudjetilla niitä ei noin vain "keräilläkään" ovat silti lahjaksi saadut ihanuudet tarkasti varjeltuina vitriinissä ja toki käytössäkin aina kun vain niitä raaskii käyttää. Oli erittäin mielenkiintoista tietoa, ja täällä jo innokkaasti tutkinkin omien korujeni leimoja, joista vanhimmaksi osoittautui vuoden 1956 sormukseni - oih! Keltakulta on ehdoton lempparini kautta aikojen, valkokulta on ihan blääh ja ruusukulta näyttää mielestäni turhan paljon rihkamalta. Makunsa kullakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla ja lisää tulee :)
      Ei tässä kuule palkallisena noin vain keräillä :D Monet juurikin noissa kuvissa olleista koruista olen saanut lahjaksi. Kiva kuulla, että säilytät korujasi hyvin.
      Moni sanookin , että valkokulta näyttää ihan hopealta :DD

      Poista
  4. Olipas mielenkiintoinen postaus, helposti jaksoi loppuun asti lukea! :) Oma suosikkini on ehdottomasti valkokulta, keltakullalle en ole oikein koskaan lämmennyt mutta tuo pinnalle pyrkivä ruusukulta kyllä taasen kiinnostaa :) Siinä on jotenkin niin mielenkiintoinen sävy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman pelkäsin kyllä miten tämä otetaan vastaan mutta hyvinhän tämä otettiin. Nyt sai puhtia niihin muihin sarjan postauksiin :)

      Ruusukullan sävy on hieman erilainen ja ehkä juuri sen takia se kiinnostaakin.

      Poista
  5. Tää oli tosi mielenkiintoinen postaus! Lisää tällaisia!
    Ps: valkokulta

    VastaaPoista
  6. Tuon hevosen harja ja häntä on vaan rodinoitu, eikä ne ole valkokultaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä huomiosta!
      Piti lukea kyllä rodinoitu :) Korjaan sen samantein.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi. Se on minulle tärkeä.