Tupakkalakko, elämäni paras päätös!


Tämä päivä on itselle tärkeä. Olen saavuttanut mahtavan merkkipaalun eli olen ollut polttamatta tupakkaa huikeat  5 vuotta! 
Olen itsestäni ylpeä. Helppo tie ei ole ollut mutta selvitty ollaan kuitenkin ilman muita korvikkeita paitsi ruoka ja vahva tahto!
Tämän muuten löysin kaapien kätköistä kun niitä siivoisin ja eiköhän nyt olisi korkea aika heittää tämä menemään :D



Muistan sen päivän kun eilisen,  milloin tuon Nicotinell -paketin ostin. Lauantaina olin polttanut puolikkaan tupakan ja se jäi viimeiseksi. Maanantaina olin Cian kanssa hammaslääkärissä ja se reissu oli itsellekkin aikas kivulias :D  Teki sitten meinaan ihan tuhottamasti mieli tupakkaa. Pysäkillä oli iso nikoretto mainos ja sanoinkin siinä ääneen, että tekeepäs nyt mieli tupakkaa. Cia tokaisin siihen tomerasti, että ostat mulle sitten kyllä heti sellasen ison rasian Haribo karkkeja, jos tupakan poltat ja mä kyllä tiedän, ettet pysty olemaan polttamatta. 

Kuva täältä

Se oli se viimeinen naula arkkuun ja päätin, etten tule antamaan Cialle mahdollisuutta sanoa: mitä mä sanoin, vaan näytän tyttärelle, että kyllä sitä tahdon voimalla saa halutessaan suuria aikaan! Ostin kaupasta sen purkkapaketin siltä varalta, että jos menee ihan mahdottamaksi niin nappaan sen sitten suuhuni. Muuten tuohon purkkaankin voi jäädä koukkuun, vanha työkaveri jäi. Pääsi siitäkin loppujen lopuksi onneksi eroon. Onneksi itse ei tarvinnut tuota pakettia koskaan avata.

 Minulla oli puolikas tupakka-aski laatikossa. Koin tämän toimivan itselle, koska karkin kanssa on sama homma. Auta armias jos sitä ei ole kotona niin himo sen kun kasvaa ja sitten meet tonkimaan kaikki kaapit jos jonnekkin ois jäänyt joku muru jostain patukasta :D  Tupakka-askin heitin menemään kun oli kaksi vuotta ollut polttamatta. 

Aamut olivat ihan kauheita lopettamisen alkuvaiheessa. Olin tottunut aina juomaan kupin kahvia sitten käydä aamusavuilla, oi mikä tunne se olikaan.
 Tuntui, että sitä ylmääräistä aikaa oli aamuisin vaikka kuinka paljon kun ei tullut käytyä tupakilla. 

Toinen vaikea kohta oli töihin meno. Kävellässä pysäkiltä työpaikalle tuli siinä vedettyä samalla rööki. Rööki vaihtui sitten luurin näpräämiseen, koska käsillä piti olla jotain muuta työtä kuin tupakan suuhun laittaminen.

Ensimmäinen hermojen menetys kuului myös niihin vaikeisiin hetkiin., ihan kauhea :D

Purkan ja laastarit korvaisin ruualla. Napostelin kaikenlaista ja yhdessä välillä nauroinkin, että työt haittaa syömistä :D Nyt onneksi siitä ollaan päästy tai siis napostelua on pienennetty aikalailla, no jonkin verran :D 

Pitää muuten paikansa se 5 minuutin halu. Kun sen 5 minuuttia jaksaa ja keksiii muuta ajateltavaa niin helpottaa suuresti. 
Omalla kohdalla se tupakointi oli pitkälti myös ihan tapa tai kun ei ollut muuta tekemistä. Kun sitä oikeasti lopettamisen jälkeen alkoi miettimään kuinka usein päivässä sitä teki oikeasti mieli niin kyllä yhden käden sormet siihen laskuun riitti. 

Pikku hiljaa tumppaamisen jälkeen aloin saamaan hajuastia ja makuaistia takaisin. Ei sitä tajua mitä kaikkea on menettänyt tupakan takia, ennen kuin sen itse kokee.

Kuva täältä

En silti tuomitse ketään, moni kaveripiirissäni polttaa ja olen heidän kanssaan mennyt baarissakin jopa tupakkakoppiin. Voi järkky mikä lemu siellä on :D Antti ei polta ja hän ei koskaan sanonut, että voisitkos lopettaa. Eka tupakkokopin jälkeen kysyinkin, että haisinko noin pahalle ja vastaus oli myöntävä. Voin yritää kuvitelta miltä hänestä on tuntunut suudella minua sen jälkeen kun olen just tumpannut tupakan savuisessa pikku kopissa. yäk! 

Joskus tulee vielä sellainen tunne, että nyt kyllä maistuisi tupakki, siitä ei varmaan koskaan pääse yli. Tietysti, eihän sitä koskaan voi sanoi ei koskaan.

Parantuneen haju- ja makuaistin mukana sain myös kiloja lisää. Olin tottunut siihen, että voin syödä ihan mitä vaan niin kropassa ne ei näy ja olinkin aikas laiheliini. Nyt kun katson kuvia niin olen todella laiha. Kolmessa kuukaudessa painoa tuli 15 kiloa lisää enkä koskaan ole painanut näin paljon kuin nyt. Sitä mukaa kun kiloja tuli lisää niin sain myös ihania muotoja ja niistä olen tyytyväinen, tuosta pelastusrenkaasta tuossa vyötäröllä en ole :D 

Alkuun kuntoilin säännöllisesti. Kaksi kertaa viikossa käytiin kaverin kanssa lenkillä ja kotona vielä jumpat päälle. Sitten se innostus vaan jostain syystä tyssäsi ja loppui melkein kokonaan. Aina välillä tuli jotain pientä tehtyä mutta säännöllisyys oli kaukana. Nyt olen tehnyt itseni kanssa toisen päätöksen ja tässä kuussa aloitan kuntoilun taas säännöllisesti. Ajattelin kirjata niitä myös tänne blogin puolelle, jotta en pysty luistamaan minkään olemattoman tekosyyn varjolla. Se on meinaan aika helpoa, kokemusta löytyy :D 




Viimevuotinen elämäntaparemontti kaatui juurikin tekosyiden takia. En ollut myöskään itseni kanssa tehnyt töitä sen eteen ja lopahdus oli tiedossa. Nyt olen keskustellut itseni kanssa ja tehnyt selväksi sen, että kukaan muu ei minua sieltä sohvalta vedä ylös paitsi kun minä itse. Pidin itselleni vähän samantapaisen puhuttelun kun silloin pidin tuosta tupakkalakosta. 

Pienillä teoilla mennään eteenpäin ja pikkuhiljaa lisätään juttuja. Yksi tärkeä mikä on myös tupakoinnin jälkeen jäänyt on veden juonti. Ennen tuli juotua päivän aikana se 2-3 litraa nyt hyvä jos litran saan alas. Aamuinen sitruunavesi on jo tullut tavaksi ja tästä lähtien vesipullo kulkee mukana. Tarvitsisi löytää vaan joku kivan näköinen pullo :) 

Cian poikaystävä lupasi toimia mun PT:n eli hän tekee treeniohjelmaa ja katsotaan myös ruokavaliota toisenlaiseksi. Ihanaa  kun lähipiiriin kuuluu ihmisiä ketkä osaavat neuvoa <3 
Yyterin hiekat, täältä tullaan :D 

Ajattelin, että jos aina kuukauden välein tekisin sitten yhteenvedon siitä miten homma on edennyt. Ihan vain sekin takia, että itselle jää dokumenttia.
Kiinteytys ja pelasturenkaan puhkaisu on itsellä etusijalla eli mitään himolaihduttaa musta ei saa. Rakastan ruokaa kuitenkin niin paljon ja haluan pitää muotoni, mitkä olen saanut :) 


Syster P:n huivi on arvottu ja voittajaan olen ottanut yhteyttä. Onneksi olkoon Riitta vielä kerran :)

Tämä päivä on muutenkin loistava, pääsen viettämään sitä ihan parhaassa seurassa, Tiia matkalla ollaan <3 :) Kaupunkina tietysti Helsinki :)

Oikein ihanaa viikonloppua <3

Love



13 kommenttia :

  1. Täällä ollaan <3 Nostan hattua, koska on kuulemma vaikeampaa kuin suklaan syömisen lopettaminen. :) Hyvä sinä ja mikä mieletön merkkipaalu, tänään on kahvikakkusten päivä ja otinkin aamupalaksi tuossa palan kakkua. heh.

    Pian nähdään <3

    VastaaPoista
  2. Mullakin tuli uutena vuotena 3 vee polttamatta :) en kyllä ikimaailmassa aloittaisi enää uudestaan. En halua haista pahalta ja olla koko ajan ostamassa sitä tupakkaa. Puhumattakaan jatkuvasta yskästä ja puuskuttamisesta.
    Mullakin tuli alussa syötyä. Ihan tahtomattaa, oli ihan älytön nälkä koko ajan!! Mutta sitten se tasoittui ja sain painoa alas. Mieluummin se vararengas kuin pilalla olevat keuhkot :)

    VastaaPoista
  3. Mulla kohta 4 vuotta savuttomuutta takana. Mun isä sairastui vuonna 2011 keuhkosyöpään ja tämä oli sysäys jota tarvitsin. Se kun katsot rakkaan ihmisen kuolemaa hitaadti tukehtumalla saa asiat uuteen perspektiiviin. Ilman mitään apuja lopetin minäkin ja tahto oli niin kova, että en kärsinyt mistään vieroitusoireistakaan. Kyllä savuttomana (varsinkin näin astmaatikkona) elämä on huomattavasti mukavampaa. Hyvä me!

    VastaaPoista
  4. Onnittelut elämäsi parhaasta päätöksestä! Mullakin tuli juuri 5v täyteen ja ällöttää, miten kauan tulikin poltettua. Parempi silti lopettaa myöhään kun ei milloinkaan, vielä kun saisi sen jälkeen tulleet 25kg heivattua jonnekin....

    VastaaPoista
  5. Hyvä sä, hyvä mä ja hyvä monet muut! Mä olen kans ollut nyt, öööö, kohta seitsemän vuotta polttamatta! En enää edes tarkkaan muista, kun siitä on niin pitkä aika. Mutta kyllä se silloin teki rankkaa. Kamalat vieroitusoireet tuli, mä kun vetelin pahimmillaan kaks askia päivässä. Päätä särki ihan kamalasti, mutta kyllä se oli kaiken sen vaivan väärti.
    Todella hyvän päätöksen olet siis tehnyt ♥

    VastaaPoista
  6. Ei tupakoitsijat itse tosiaan sitä haista, miten karmeilta ne haisevat meidän ei-tupakoitsijoiden nenään. Siis mä haistan sen lemun, vaikka tyypit yrittää imeskellä pastilleja, syödä purkkaa, sen vaan haistaa heti.

    Mä en voi edes kuvitella millaista on maistaa ja haistaa kaikki erilailla, kun ei polta. Varmaan ihan käsittämätön tunne!

    Onnea vielä, varmasti elämäsi parhaita päätöksiä. <3

    VastaaPoista
  7. Itsekin tämän aikanani tehneenä yhdyn sanontaan elämäni paras päätös, voi miksi edes ikinä piti aloittaa! Onnittelut viidestä vuodesta ja hyvää viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  8. Onneksi olkoon!

    Olen tyytyväinen, etten koskaan ole edes maistanut tupakkaa. Irti päästäminen voisi olla hankalaa.

    Toimistolla tavoitteena on juoda ensin iso 3dl kuppi laihaa teetä ja päivän aikana 2 x 0,5 dl pullo vettä. Aamulla ja illalla menee varmaan vielä litraa, puolitoista. Kun pullo on työpöydällä, siitä tulee hörpittyä.

    VastaaPoista
  9. Kuka Riitta oli kyseessä? Itse osallistuin arvontaan ja mietin olenko se minä vai joku muu?

    VastaaPoista
  10. Oh dear... Itselläni kävi niin köpelösti, että ulkomailla töissä ollut enoni vietti lomansa meillä. Ei siinä mitään, mutta hän poltti ja oli tietty suuresti minun ihailemani setä urheiluautoineen. Hän poltti ja minä (4-vee) halusin hönkäykset. Hehheh. Sain neuvot, miten vetää tupakkaa henkeen (eikä mitään poskareita!). Lopun voitte arvata :D

    Ei ole sen koomin tehnyt mieli edes kokeilla!

    VastaaPoista
  11. Hieno homma, saatkin olla ylpeä itsestäsi! Tupakoinnin lopettaminen ei ole mikään helppo homma ja varsinkin ne ensimmäiset viikot.... nimimerkillä 14 vuotta sitten lopettanut :)

    VastaaPoista
  12. Loistavaa! Onnittelut. Joskus nuorena olen juhlatupakoinut, onneksi en jäänyt koukkuun.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  13. Huikea saavutus Marina, oikeasti, onnea! Voit kyllä olla ylpeä itsestäsi :) ♥♥

    Mä en tätä mielelläni kailottele mutta itse en ole vielä päässyt tästä tavasta eroon. Monet kerrat olen yrittänyt, oh god olen jopa ottanut kuvan Facebookiin vessänpönttöön heitetyistä tupakkatarpeista ja jatkanut polttamista taas muutaman päivän jälkeen! Todella monet itkupotkuraivarit olen käynyt läpi yrittäessäni lopettaa, eikä riitä kyllä sormet tosiaan noita yrityskertoja laskemaan :/ Viisi vuotta olen polttanut, ja suurimman osan ajasta olen koittanut päästä tavasta eroon. Mutta ei auta itku, se on vaan pakko päättää! Ja nyt olen kyllä päättänyt että tänä vuonna se loppuu, ihan takuuvarmasti. Vuotta 2017 en varmasti tule katselemaan savun läpi, en vaikka mikä tulisi! Ja nyt siitä on vielä mustaa valkoisellakin, nih! :D Kyllä mäkin onnistun, kyllä mä saan sen itestäni irti :)

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi. Se on minulle tärkeä.