Nyt tarvitaan vinkkejä, apuja ja neuvoja pikaisesti. Aikaisemmin kerroinkin, että Cia oli hankkinut itselleen ihanan koiran nimeltä Daffy. Cia sai koulusta äippälomaa pari viikkoa ja nyt on tullut aika palata koulun penkille.
Onneksi Cian koulupäivät eivät ole pitkiä esim. tänään oli 4 tuntia. Aika ihmeellistä koulunkäyntiä nykypävänä :D Silloin, kun itse olin koulussa niin 8 tunnin päivät olivat normaalit, nykyään ne on taas tosi harvassa.
Cialla ja Daffylla on treenaaminen yksinoloa varten ollut jo käynnissä jonkin aikaa. Aavistin jo alussa, että ongelmia saattaa tulla mutta nyt ne ongelmat on ihan omaa luokkaansa.
Cia asuu kerrostalossa ja kaikki tiedämme, että kerrostalossa pienikin ääni saattaa kuulua seitsemänteen kerrokseen saakka. Entäs sitten koiran haukunta / itkeminen?
Cia asuu kerrostalossa ja kaikki tiedämme, että kerrostalossa pienikin ääni saattaa kuulua seitsemänteen kerrokseen saakka. Entäs sitten koiran haukunta / itkeminen?
Cia kävi ostamassa sellaisen pannan, jonka pitäisi auttaa eroahdistukseen ja rauhoittaa koiraa mutta tälle kaverille siitä ei ole mitään hyötyä.
Cia on myös jättänyt oman vaatteensa Daffylle, jotta tuttu tuoksu olisi koko ajan vieressä. Kummastakaan ei ole ollut sen kummempaa apua. Haukunta jatkuu silti.
Cia on fiksuna neitinä laittanut ilmoitustaululle lapun, missä on kertonut tilanteen sekä hän on myös käynyt naapureiden kanssa juttusilla kertomassa tästä tilanteesta, jottei kukaan tarvitse ajatella mitä ihmettä siellä huoneistossa tapahtuu.
Joku naapuri on jo ottanut yhteyttä isännöitsijään, kun ei kuulemma saanut nukkuttua aamulla niin pitkään kuin olisi halunnut.
Itseä pistää tuollainen pikkaisen vihaksi, että heti mennään tekemään valitusta isännöitsijälle! Olisi edes odottanut muutaman päivän ja sitten tehnyt valituksen, jos tilanne olisi jatkunut samana.
Ei kukaan jaksa kuunnella koiran haukuntaa kaiket päivät, en jaksaisi minäkään, sen ymmärrän täysin. Itse olisin ensin ottanut yhteyttä siihen naapuriin ja sitten vasta isännöitsijään. Ei asukas voi tietää pitääkö koira ääntä vai ei jos itse ei ole kuuntelemassa oven takana.
Nyt ajattelinkin kysäistä teiltä, jos siellä ruutujen takana olisi koiraihmisiä ketä voisi/osaisi antaa vinkkejä taikka neuvoja mitä kannattaisi kokeilla koiran eroahdistukseen. Milon kanssa meillä ei ollut tälläistä ongelmaa eli itse en osaa yhtään olla avuksi.
Kaikki apu on tarpeen, koska on sydäntä särkevää kuulla miten molemmat kärsivät tästä tilanteesta. Puhumattakaan niistä naapureista!
Pahimmassa tapauksessa Cia joutuu luopumaan Daffysta, jos tuota haukkumista ei saada pois
Pahimmassa tapauksessa Cia joutuu luopumaan Daffysta, jos tuota haukkumista ei saada pois
Voi kurjaa! :/ Meillä Rymy oli tosi arka pentu, en voinut kuvitellakaan, että sitä olisi jätetty heti viikon kotonaolon jälkeen yksin. Se on pitänyt opettaa meillä ihan perusteellisesti, eikä hurtta vieläkään oikein pidä yksinolosta. Toisaalta me kyllä asutaan omakotitalossa, joten haukkuminen ei ole ongelma.
VastaaPoistaMinä sain kuukaudeksi työpäivien ajaksi Rymyn hoitoon mun vanhemmille, se auttoi paljon. Kun koira sai rohkeutta, sitä jätettiin aina kauemmaksi ja kauemmaksi aikaa yksin. Ikinä sen vinkumiseen ei reagoitu, vaan kehut sai sitten kun oltiin hiljaa.
Jätän edelleen radion päälle, ettei turhista ylimääräisistä äänistä tule koiralle stressiä (eikä se hauku niiden perään), annan herkun kun lähden ja sanon heippa (ilman mitään halailuja sun muita, reippaasti vain tokaisen), jotta koira tietää pidemmän päälle jäävänsä yksin.
Edellinen koira tuhosi paikkoja eroahdistuksissaan/murkkuiässä, sillä auttoi se neronleimaus, että suljin koiran pienempään tilaan. Meillä se tarkoitti pientä kodinhoitohuonetta ja käytävää. Tuhoaminen loppui heti ja koira oppi samalla päivässä myös sisäsiistiksi. Osa koirista tuntee olonsa turvallisemmaksi pienemmissä tiloissa, joissa se kokee hallitsevansa koko tilaa. Sitä kannattaa siis kokeilla. Kaverilla on pieni koira, joka oli häkissä (tarpeeksi isossa sellaisessa kuitenkin) ja häkin päällä osittain pyyhe, se rauhoitti sen koiran yksinolon ajaksi.
Toivottavasti näistä vinkeistä olisi edes vähän apua tai näistä saisi jotain vinkkejä joita voisi jatkojalostaa Daffyn tapauksessa!
Ei Daffya viikon jälkeen yksin jätetty vaan Cia on ollut hänen kanssa kotona kolme viikkoa. Muutamasta minuutista yksinolo on aloitettu ja pikku hiljaa aikaa nostettu.
PoistaRadio on hänellä päällä samoin meillä :) Unohtui laittaa se tuohon tekstiin. Häkki voisi olla yksi varteenotettava vaihtoehto.
Kiitos sinulle vastauksesta :)
Voi pientä vauvakoira Daffya :( Minulla Minnie jäi aikoinaan viikon jälkeen yksin eikä vinkunut perääni. Tosin isäni kävi lenkittämässä häntä päivisin niin yli kahdeksan tunnin yksinolo aikaa voitiin päivällä vähän rytmittää.
VastaaPoistaEräs tuttavani sai apua näistä ohjeista ja hoitosuunnitelmasta, josta ei saa lipsua.
http://www.elainlaakariin.fi/koiran-eroahdistuksen-hoito/
Toinen kaverini osti apteekista tuollaisen pannan, joka rauhoitti hänen koiransa.
Löysin netistä tällaisen sovelluksen, jossa nauhoitetaan omaa ääntä koiralle. Tätä voisi ehkä myös kokeilla
https://www.digitaldogsitter.com/fi?gclid=CjwKEAiA6YDBBRDwtpTQnYzx5lASJAC57ObMuyUm23IENlTyumVVLsDTOL2LWY0TWVkyrCDsRNNGxBoC8MLw_wcB
Se panta saattaa olla sama, minkä Cia osti mutta siitä ei ole ollut apua. Vinkkasin Cialle tuon sinun laittaman linkin :) Kiitos <3
PoistaMeidän edellisessä kodin naapurissa oli koira ja muistan miten omistaja puhui, että jättää aina radion päälle kun lähtee jonnekin. Työkaverin koiralle taas auttoi sitruunapanta. Tsemppiä Cialle <3
VastaaPoistaMeillä laitetaan Milolle aina radio päälle ja samoin tekee Cia. Pidin sitä niin itsestään selvyytenä, etten edes tajunnut kirjoittaa sitä tuohon :D Sitruunapantakin on nyt kokeilut, eikä siitäkään ollut apuja.
PoistaKerron terkut eteenpäin <3
Kokeilisin mieluummin eroahdistukseen feromonipantaa kuin sitruunapantaa, feromonin on todettu rauhoittavan koiraa, sitruunapanta pahimmillaan stressaa lisää. Käytöskoulutus on paras tapa eli opettaa koira kiitoksin pois epätoivotusta tavasta. Suosittelen ottamaan yhteyttä koirakouluttajaan, joka osaa katsoa mikä on Daffyn perusluonne ja mikä lähestymistapa on se oikea. Sitten vain kouluttamaan ja toistamaan opetusta miljoonaan kertaan.
VastaaPoistaKyllä Dafffysta vielä tulee hyvä koira, terrieri on vain kova tahtomaan, että mamma jäisi sittenkin sen seuraneidiksi kotiin!
Terveisin bullterrierin mamma OutiS
Molemmat pannat on nyt testattu eikä tähän terrieri neitiin ne tehonneet :)
PoistaMuuten Daffylla on todella ihana luonne ja muutenkin oppii nopeaan asioita mutta juuri tuo mamman pois lähteminen taitaa olla liian kova pala :)
Terkut bullterrierille <3
Voi pikkuista kaveria. Olen itse kokenut vähän samanlaista oman koirani kanssa silloin aikoinaan entisessä elämässäni. En tiedä onko näistä ajatuksista mitään apua enää, mutta toivottavasti jotain vinkkiä.
VastaaPoistaMeillä oli silloisen mieheni kanssa kaksi kääpiöpinseriä, joista toisen kanssa ei ikinä ollut mitään ongelmaa yksin jäämisen kanssa (eikä paljon muutenkaan), mutta sitten kun tuli toinen veijari taloon, niin eipä sitten ollutkaan muuta kuin ongelmia (ja tietysti myös paljon onnea, ilo ja hauskuutta). Toisen koiran kanssa kaikki asiat olivat paljon vaikeampia, myös sisäsiistiksi oppiminen. Siihenkin tarvittiin monta kikkakakkosta ja -vitosta, ja -kymppiäkin;)
Totuttelin pikkukaverin olemaan yksin sillä tavalla, että jätin hänet (oli toinen koira tietysti kaverina kotona, mutta siitä ei ollut eroahdituksessa mitään apua, kun koira ikävöi ihmistä) yksin ensin 5 minuutiksi eli sanoin heipat ja menin ovesta ulos ihan muina miehinä ja jäin rappukäytävään odottamaan hiiren hiljaa kuuloetäisyyden päähän, että kuuluuko mitään. No, kuulupa hyvinkin ja kovaa aivan surkea ulina, vikinä ja haukahtelu. Sitten tulin takaisin ihan rauhallisesti ja jatkoin kotiaskareita kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja sitten noin tunnin päästä taas sama juttu, poistuin paikalta ja palasin taas noin 5 minuutin päästä ja sitten taas uudestaan koko rumba. Tätä tein JOKA PÄIVÄ useita kertoja päivässä noin kuukauden ajan (koko kesälomani!!) kasvattamalla aina yksinoloaikaa muutamia minutteja, sitten 15 minuuttia, puoli tuntia, tunti, 1,5 tuntia jne. Tämän kun jaksoin tehdä johdonmukaisesti joka päivä monta kertaa, niin jippii jippii jippii, kuukauden sisällä koirapoika oppi olemaan haukkumatta ja ujeltamatta. Uskalsin sitten aika levollisin mielin mennä töihin ja jättää koirat yksikseen kotiin, kun tiesin, että molemmat pärjäävät. Meillä oli vielä huushollissa valvontakamerat, joiden avulla pystyi etänä tsekkaamaan kännykän avulla tilanteen.
En tiedä saako näistä mitään osviittaa. Tiedän, miten sitä on ihan sydän syrjällään itse, kun tietää, että koira on yksin ja ihan ihmeissään ja hädissään. Voimia teille<3
Koirien kanssa juuri tuo johdonmukaisuus onkin todella tärkeää samoin toistot.
PoistaKoulun vuoksi Cia ei vaan voi olla pois enempää ja kun olen töissä päivisin niin ei minustakaan ole apuja.
Kiitos sinulle Sari <3
Otappa yhteyttä ihan ongelmakoira kouluttajaan, heillä on yleensä todella hyvät vinkit tälläisiin tilanteisiin. En tarkoita, että Daffy olisi ongelmakoira, vaan kouluttajat löytyy sillä nimellä :D
VastaaPoistaKasvattaja lupasi ottaa Daffya heille vähäksi aikaa ja kouluttaa yksinolemista. Jos siitä ei ole apua niin sitten täytyy kokeilla noita kouluttajia.
PoistaToivottavasti siitä haukunnasta päästään irti ei siitä tule pysyvää ongelmaa. Jos siitä tulee pysyvä niin silloin Cia ei voi Daffya pitää.
Mulla oli just kettuterrierin kanssa sama ongelma ja valitettavasti ma jouduin lopulta etsimaan koiralle uuden kodin. :( Silla oli toinen koira seurana mut silti vaan huusi mun peraan paivat pitkat. Kokeilkaa tosiaan sita et koira saa olla vain yhdessa huoneessa, pistorasiaan laitettavaa feromonihaihdutinta ja muistaakseni myos Thunder Shirt vois auttaa.
VastaaPoistaHipulla oli aika kamalat eroahdistukset. Se joutui pienestä pitäen olemaan yksin, ei tietenkään kokonaista työpäivää mutta ei sille ollut hoitajaa. Tilan rajaaminen ei auttanut mutta isolla häkillä saatiin askel kohti sisäsiisteyttä ja kiltisti olemista. Jos se oli vapaana, se tuhosi ja teki tarpeita. Oman turvallisuuden ja tulipalon pelon takia se oli isossa pentuhäkissä, niin isossa että se vei puoli olkkaria ja se mahtui siellä riekkumaan.
VastaaPoistaKun se kasvoi, alettiin jättämään makkariin. Sekin oli kamalaa mutta tottui siihenkin ajan myötä. Aika paljon sai aktivointileluja, puruluita ja kaikkea. Raakaluut oli mieluisia ja niiden kanssa aika meni. Nykyään ei ole ongelmaa ja ihan töypäinen koira siitä kasvoi. Annan edelleen aamuisin aktivointilelun pakkasesta jonka sisällä jotain jäädytetty nakinpalaa/leikkelettä. Myös raakaluut on sellaisia että sen kun antaa, se ei huomaakaan lähtöä :)
Voi pientä hauvelia. Naapurissa asuva ystäväpariskuntamme käyttää tuota radiotemppua ja heillä se toimii. Sitruunapantakin on ollut toimiva.
VastaaPoistaVoi vauva ♥ PAaljon oot hyviä vinkkejä saanutkin. En tiedä minkä kokoinen koti on mutta suosittelisin sulkemaan yhteen huoneeseen jospa se toisi turvaa. Näin tein oman koirani kanssa kun se oli pieni.Thunder Shirt oli meilläkin kokeilussa ja kyllä se selvästi rauhoitti. Ei tuohon välttämättä auta kuin aika ja kärsivällisyys. Tsemppiä tyttärelle ja pienelle sopuetumiseen!
VastaaPoista