Kun koira sairastaa

On muuten ihan hirveää, kun koira sairastaa. Näet silmistä sen tuskan ja kivun mutta et voi auttaa. 

Viime viikolla Milon kasvot turposivat yön aikana. Tätä aikaisemmin olin Antille ihmetellyt Milon kovin hidasta syömistä. Pojalla, kun on valtava ruokahalu ja ruoka hotkitaan muutamalla suupalalla. Emme kuitenkaan siihen kiinnittäneet sen enempää huomiota, kunnes sitten ne kasvot turposivat.  
 Pelkäsimme, että myosiitti on kortisonista huolimatta pahentunut. 

Saimme lääkäriajan samalle illalle. Mitään erikoista ei lääkäri löytänyt ja verikokeet otettiin varmuuden vuoksi. Milo sai kipulääkkeet ja kortisonin määrää nostettiin hieman. Lääkäri heitti ilmoille myrkytyksen tai allergian mutta mitään varmuutta ei ole mistään. 

Seuraavana yö olikin sitten ihan hirveä. Milo oksensi ja ripuloi koko yön. Voin sanoa, että pelästyimme Antin kanssa todella paljon.

Voisiko kyseessä olla ruoka-allergia? 

Verikokeen tulokset eivät kertoneet mitään uutta. Lääkäri veikkasi, että kyseessä saattaa olla ruoka-allergia mutta varmuuden vuoksi kortisonin määrä kymmenkertaistiin muutamaksi päiväksi. 

Milo on syönyt vuosia kala-riisi-nappuloita eli se ruoka meni nyt vaihtoon, raakaruokinnalla lähdetään liikkeelle.  Toivon mukaan tällä kertaa kyseessä on vain se allergia. 

Milon ruokahalut ovat palanneet ja turvotus on laskenut. Perjantaina jo leikittiin jonkin verran. 

Olen niin taikauskoinen, etten ole uskaltanut Milon paremmasta voinnista puhua täällä somen puolella. :) 

Olen saanut kuitenkin niin paljon tiedusteluja ja tukea <3 teiltä, ihanat  lukijat, niin pakkohan sitä oli nyt tulla kertomaan Milon voinnista. Emme kuitenkaan uskalla huokaista vielä helpotuksesta mutta päivä kerrallaan tässä mennään ja saas nähdä miten käy, kun kortisonin määrä tippuu normaaliin eli 5 mg joka toinen päivä. 

Milo kiittää myös teitä ihanista terveisistä ja rapsutuksista. <3

Love