Kannattiko ottaa hyppy tuntemattomaan?

Moni teistä on kysellyt mitä minä teen nyt työkseni ja miten on uudet työkuviot lähteneet käyntiin. 
Nyt kun olen uuden työn parissa ollut kolmisen kuukautta, niin on korkea aika kertoa siitä teille. 

Jos vaikka ensin hieman avaisin sitä asiaa enemmän minkä vuoksi otin hypyn tuntemattomaan. 


daisy


Työ alkoi tuntua puulta

Kun sitä 15-vuotta on samassa työssä niin ei se ole mikään ihme, jos jossain vaiheessa alkaa hieman tökkiä. 15-vuoden aikana olen ollut kolmessa eri työpaikassa Porissa ja Tampereella ja opiskellut myös uuden ammattinimikkeen. 

Vuosien varrella olen vaihdellut työpaikasta riippuen toimistotöistä kaivertajan töihin mutta aina mukana on ollut myyjäntyöt. 

Viime vuoden loppupuolella sitä vaan alkoi väsyä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja mielenkiinto töitä kohtaan alkoi olla nollassa. Aamulla oli todella hankalaa päästä ylös sängystä ja raahauduin töihin. 
Tiskin takana ollessa sitä hymyillään, vaikka mikä olisi, eikä asiakkaalle näytetä pahaa oloa. 
Onko sinulla ollut samanlaisia tuntemuksia?


Huomasin muuttuneeni myös kotona. Räjähtelin ihan olemattomista asioista, itku oli kurkussa vähän väliä eikä kotonakaan mikään pahemmin kiinnostanut. Blogi sai kärsiä myös tilanteesta. 
Oli aika tehdä asian eteen jotain!

Sanoin lähimmäisilleni, että ensi vuoden kesään mennessä olen lähtenyt pois nykyisestä työpaikastani. Joko sitten uuden työn taikka opiskelun vuoksi. Kirjoitin tämän myös kalenteriin ylös. Ja pikkuhiljaa alkoi alitajunta tekemään töitä asian eteen. 



Kohti uusia tuulia

Tämän vuoden alussa huomasin monesti käyväni mol.fi sivuilla. Olihan siellä paljon eri työpaikkoja mutta mikään ei vain tuntunut omalta. Myyntityö on kuitenkin lähellä sydäntä ja haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa. Kunnes sitten koitti päivä, jolloin laitoin työhakemuksen menemään. Siinä sitten tuli muutamat muuttuja ja nyt sitä sitten ollaan tässä, yrittäjänä. 

Voin sanoa, että pitkään harkitsin tätä, vaikka koko elämäni olen halunnut olla oma, itsenäinen yrittäjä. Kaikki ne puhelut äidille, miehen kanssa keskustelut, asioiden punnitseminen puoleen ja toiseen, plussat ja miinukset jne. Yrittäjäksi lähteminen vaikuttaa myös todella paljon taloudelliseen tilanteeseen. Vasta Antin tultua yhden keskustelun jälkeen halaamaan ja sanoi, että jos sinusta tuntuu siltä niin anna mennä. Siitä tuli vaan niin pirun helpottunut olo eikä itkultakaan säästytty. Minusta tulisi yrittäjä. 

Kun olin sanonut itseni irti, niin huomasin olevan yhtä hymyä. Yksi työkavereistani sanoi ääneni muuttuneet väsyneesti iloiseksi. Muutenkin huomaisin piristyväni ja työ alkoi taas tuntumaan kivalta. 




Työnkuva
Teen töitä kosmetiikan parissa, joten kosmetologikoulutus ei mennyt hukkaan. :) Koulutan henkilökuntaa, teen myyntityötä, markkinointia ja toimistohommia kotitoimistossa. Valokuvauspuoli pitäisi vielä saada polkaistua käyntiin. Jokainen päivä on erilainen ja itselläni on mahdollisuus vaikuttaa työviikkoon ja nautinkin juuri siitä vapaudesta. Muistan sen perjantain, kun pystyin sanomaan: jeee, nyt on perjantai ja viikonloppu alkaa. Kaupan-alalla viikonloppuja ei varsinkaan enää nykypäivinä oikeastaan tunneta. :( 


Vaikka töitä saa paiskia niska limassa ja välissä tuntuu, että miten tässä pärjätään, kun epäonnistumisia tulee. Silloin muistuttelen itseäni siitä, että kaikki ottaa oman aikansa ja lopussa se kiitos seisoo. Eihän sitä Roomaakaan päivässä rakennuttu. 
Ja tämä nykyinen työ on juuri niin minua ja saan tehdä juuri sitä mitä tykkään! 

nuppu

Kannattiko ottaa hyppy tuntemattomaan? No totta hitossa kannatti!

Kerran me täällä vain eletään ja jos en olisi tätä nyt tehnyt, en olisi tehnyt sitä koskaan. Eikä tarvitse myöskään jossitella mitä jos. 
Tupakkalakon (linkistä pääsee postaukseen missä kerron tupakkalakosta )ohella, tämä yrittäjäksi lähteminen on yksi elämäni tärkeimmistä ja parhaista päätöksistä. 

Onko hyppy tuntemattomaan käynyt sinulla mielessä? 


Rentouttavaa sunnuntai-iltaa. <3 

Love




25 kommenttia :

  1. Ihana postaus!

    Minä olen hyppinyt niin monta kertaa tuntemattomaan, etten edes muista. Jokainen kerta on kuitenkin kannattanut. Kyllä elämä kummasti kantaa ja ei kenellekään ole iloa ihmisestä, joka on leipiintynyt elämäänsä. Kaikkein vähiten se hyödyttää henkilöä itseään, mutta myös ympäristö kärsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Juurikin noin mitä sanoit tuossa ja mitä eilen viestiteltiin.

      Poista
  2. Hienoa, että hyppy tuntemattomaan kannatti. Paljon onnea myös jatkoon ❤

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla, että hyppysi kannatti <3

    Itsellä työt loppuu taas parin viikon päästä, joten kaikenmoista pyörii päässä, mutta tuskin uskallan kovin suurta hyppyä tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kyllä ne pienetkin hypähdykset kannattaa ottaa, jos vaan vähäänkään sellaista miettii ;)

      Poista
  4. Ihana lukea tällaisia myönteisiä juttuja:) . Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin:)

    VastaaPoista
  5. Tiiän mistä puhut. Kerran irtisanoutunut vailla tietoa tulevasta ja tässä sitä ollaan puhutuimman (tällä hetkellä) firman palveluksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä sitä juurikin näkee, että välillä ne riskit kannattaa ottaa vaikka ei tulevasta ole tietoa. :)

      Poista
  6. Tosi kiva kuulla, että hyppy tuntemattomaan on kannattanut. Kyllä sitä aina välillä käy mielessä, että jotain pitäisi muuttaa työkuvioissa, mutta ehkä minä vain olen tossukka, kun en mitään kuitenkaan saa tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et sinä mikään tossukka ole :) Vielä vain ei ole sen aika.

      Poista
  7. Tää postaus tuntui lähellä sydäntä... Mä oon niin käynyt läpi nuo samat tunteet! Saman hypyn otin 5 vuotta sitten ja vaikka on menty ylös ja alas, en silti vaihtaisi tätä yrittäjyyttä pois. Oon iloinen sun puolesta, että uskalsit ottaa sen ratkaisevan hypyn! Elämä on tosiaankin tässä ja nyt, eikä toista mahdollisuutta tule <3 Usein kun asiat sanoo ääneen, alkaa alitajuisesti tehdä töitä tavoitteensa eteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Mia <3 Ylä- ja alamäkiä on vaikka muille jakaa, mutta kun ihminen on onnellinen se on kaikkein tärkeintä tässä maailmassa.

      Poista
  8. Mielessä on ollut, mutta rohkeus on puuttunut. Jos pienin askelin 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan ehkä hieman tietää mistä puhut ;) Pienistä askelista on hyvä aloittaa, purosta se valtamerin koostuu ja sentti on miljoonan alku. :)

      Poista
  9. Ihana teksti ja kovin tuttua mulle, kaikki nuo fiilikset olivat jotain sellaista mitä itsekin koin edellisessä työpaikassani, jossa olin 13 v.
    Tällä hetkellä olen työttömänä ja etsin sitä oikeaa - uudenlaista - työtä.

    Kiitos - tämä teksti kannustaa meitä, jotka ovat hypänneet tyhjän päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru! Vuosien saatossa sitä vain jotenkin turtuu koko hommaan ja itse ainakin kaipaan uusia haasteita ja haluan oppia uuttaa. Suunnitelmissa on mennä kouluunkin jossain vaiheessa.
      Kyllä sinä vielä löydät sen just sulle oikean työn. :)

      Poista
  10. Wau, ihanaa kuulla tällaisia hyviä kuulumisia! 😊 musta itestäni tuntuu että oma elämä on yhtä hyppelyä, välillä vois kaivata ihan sitä tasaista arkeakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D joillekin sopii sellainen tasainen arki, itse taas tykkään siitä kun arki ei ole tasaista :D

      Poista
  11. Ihanaa, että olet rohkeasti uskaltanut hypätä sinne tuntemattomaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi uskalsin sen tehdä, koska nyt kaduttaisi ihan pirusti! :)

      Poista
  12. Rohkea päätös, itse en uskaltaisi! Kaikkea hyvää ja menestystä yrittäjyyden saralla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Helppoahan tämä ei ole mutta palkitsevaa.

      Poista
  13. Nostan hattua rohkeudellesi! Pitäisi itsekin jo hypätä pois oravanpyörästä. Eiköhän liki 30 vuotta samaa olis jo tarpeeksi ;-)

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi. Se on minulle tärkeä.